Oulun hiilinielut

Ilmastonmuutoksen hillintätavoitteet pakottavat meidät vähentämään kasvihuonekaasupäästöjämme. Tavoitteena on, että myös Oulun kaupunki on hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. Tätä tavoitellessa on tärkeää tietää, paljonko hiiltä sitoutuu kasvillisuuteen ja maaperään: mitkä luontotyypit ja maankäyttötavat ovat hiilinieluja ja mitkä päästölähteitä, ja miten hiilinieluja voi kasvattaa.

Metsät ovat Oulun suurin hiilinielu

Puut tarvitsevat valoa, vettä ja hiilidioksidia yhteyttämiseen. Yhteyttämisen tuloksena puut ja kasvit tuottavat ilmakehään happea ja sitovat itseensä hiilidioksidia. Metsä sitoo kasvaessaan ilmakehän hiilidioksidia hiilivarastoksi puustoon ja maaperään. 

Metsä on hiilinielu, jos hiilen sitominen on suurempaa kuin hakkuiden ja huuhtoutumisen mukana poistuva hiili.

Oulun on pinta-alaltaan suuri ja metsäinen kaupunki: meillä on metsää lähes 240 000 hehtaaria. Kun oululaisia on noin 200 000, on jokaista oululaista kohti 1,2 hehtaaria metsämaata. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsien kasvu Pohjois-Pohjanmaalla on noin 3,5 kuutiota hehtaarilla, joten puuta kasvaa siis yli neljä kuutiota jokaista Oulun asukasta kohti vuodessa!

Oulun metsät sitovat hiiltä 1216 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Kun tästä vähennetään hakkuut, on metsien hiilinielu 523 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia.

Oulun suurin hiilinielu ovat alueen kaikki metsät. Myös maatalousmaa on kasvukauden aikana huomattava hiilinielu, mutta sadonkorjuun jälkeen se muuttuu kasvihuonekaasupäästölähteeksi. Suurin potentiaali hiilinielujen suhteen on siis metsissämme.

 

(Kuva: Maa- ja metsätalousministeriö)

Rakennettu ympäristökin sitoo hiiltä

Vaikka toisin luulisi, metsien ohella myös rakennettu ympäristö on hiilinielu Oulun alueella. Rakentaminen Oulussa on ollut suhteellisen väljää, joten kaupungissa on paljon viheralueita ja puustoa, jotka sitovat ilmakehässä olevaa hiilidioksidia. Esimerkiksi lähiöiden metsiköt, puistot ja omakotitalojen pihat sitovat hiiltä.

Yksi pihakoivu varastoi parinkymmenen vuoden aikana noin 35 kilogrammaa hiiltä, eli noin 128 kilogrammaa hiilidioksidia. Se vastaa 500 kilometrin autonmatkan hiilidioksidipäästöjä, jos auto kuluttaa bensiiniä kahdeksan litraa sadalla kilometrillä.

Oulun alueen hiilipäästöt

Maatalousmaa

Maatalous tuottaa 12 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä. Se on toiseksi suurin päästölähde energiasektorin jälkeen.

Satokauden aikana maatalousmaa on merkittävä hiilinielu, mutta kasvillisuuteen sitoutunut hiili poistuu pelloilta sadonkorjuussa. Hiilitaseen kannalta merkityksellistä on maaperään sitoutunut hiili sen jälkeen, kun sato on korjattu. Maaperän ylimmissä kerroksissa on runsaasti eloperäistä ainesta, josta vapautuu ilmaan hiilidioksidia, kun maata muokataan.

Päästöjen kannalta ongelmallisimpia ovat turvepellot, joista vapautuu hiilidioksidin lisäksi metaania. Maatalousalueilta karkaa ilmakehään myös typpioksiduulia eli ilokaasua, joka on metaaniakin voimakkaampi kasvihuonekaasu. Sen sijaan monivuotiset viljelmät, kuten nurmipellot, hedelmäpuut ja marjapensaat, ovat hiilinieluja.

Uusia, maaperän hiilensidontaa tehostavia viljelymenetelmiä tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti.

Oulun kaupungin alueella on noin 10 000 hehtaaria maatalousmaata. Kasvihuonekaasuja niiltä vapautuu vuosittain 6,3 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia.

Kosteikot

Kosteikot ovat luontotyyppejä, jotka ovat pysyvästi tai ainakin suurimman osan vuodesta veden peittämiä. Kosteikkoja ovat esimerkiksi suot, tulvametsät, matalat järvet ja merialueet. Kosteikot puhdistavat vesiä ja tarjoavat linnuille pesimäalueita.

Kehittyvät kosteikot vaikuttaisivat olevan tehokkaita hiilinieluja, mutta kasvihuonekaasutase muuttuu jossakin vaiheessa päästöjä lisääväksi.

Luonnontilaiset suot ovat valtava hiilinielu ja hiilivarasto, mutta pitkäaikainen ja hidas kierroltaan. Oululaisille luonnossa liikkujille tuttu Pilpasuo on kasvattanut viimeisten vuosituhansien vuoden aikana 3–4 metrin paksuisen turvepatjan, joka sisältää valtavat määrät hiiltä.

Laskennallisesti Oulun alueella kosteikot ovat kuitenkin päästölähde: niiltä vapautuu kasvihuonekaasuja vuosittain 172 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia.

Turvetuotantoalueet

Kun luonnontilainen suo otetaan turvetuotantoon, se kuivatetaan. Ojituksen seurauksena turpeesta vapautuu hiiltä ilmakehään hiilidioksidina ja typpioksiduulina. Turvetuotantoalueet ovat koko elinkaarensa ajan kasvihuonekaasujen päästölähteitä. Oulun alueella sijaitsevat turvetuotantoalueet päästävät ilmakehään kasvihuonekaasuja 57 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuosittain.

Vesistöt

Järvet, joet ja meri sitovat hiilidioksidia kahdella tavalla: ilmakehän hiilidioksidi reagoi veden kanssa ja muodostaa vetykarbonaatti-ioneja, jotka varastoituvat veteen. Vesikasvillisuus ja kasviplankton sitovat hiiltä yhteyttämällä.

Toisaalta hiiltä vapautuu vesistöistä eliöstön hajotessa. Jos hajoaminen tapahtuu hapellisissa oloissa, hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidin muodossa. Hapettomissa oloissa hiili vapautuu metaanina.

Suuret ja syvät järvet, samoin kuin meret, sitovat valtavia määriä hiiltä vesimassaansa. Oulun alueen järvet ja joet ovat matalia ja humuspitoisia, ja niiden perustuotanto on pientä. Laskennallisesti Oulun vesistöt ovat hiilidioksidin lähteitä, eli ne vapauttavat kasvihuonekaasuja yli 200 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa.

Hiilensidontakyky taulukkona

Alla olevasta taulukosta näkyy eri maankäyttöluokkien hiilensidontakyky. Jos numero on plusmerkkinen, kyseinen maa-alue on hiilinielu ja mikäli numero on miinusmerkkinen, kyseinen alue tuottaa hiilidioksidipäästöjä.

Maankäyttöluokka	Pinta-ala, ha	Hiilitase	Hiilinielu, Kt
Rakennettu ympäristö	17 123,800	+39,180	+6,7
Maatalousmaa	11 692,080	-53,775	-6,2
Metsät	235 733,560	+515,702	+1 215,6
Kosteikot	28 793,680	-599,724	-172,6
Turvetuotantoalueet	3 787,440	-1508,300	-57,1
Vesistöt	84 145,360	-255,251	-214,7
Yhteensä	381 275,920		+771,5

Oulun kuntarajauksen sisäpuolisen alueen vuotuiset hiilinielut ovat yhteensä 772 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Lukemaan on laskettu ekosysteemien luontaiset kasvihuonekaasupäästöt, jotka on vähennetty kyseisen luontotyypin hiilen sidonnasta. Lukemaan ei ole laskettu hiilen poistumaa metsäekosysteemistä hakkuiden myötä.

Vuonna 2018 Oulun alueen yksityismetsissä puutavaraa hakattiin 700 000 m³, ja kaupungin metsissä hakkuita tehtiin noin 53 000 m³. Hakkuut pienensivät hiilinielua yhteensä 693 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia, jolloin Oulun alueen hiilinieluksi saadaan 79 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa.

Tavoitteena hiilineutraalius

Suomen ympäristökeskuksen tekemien laskelmien mukaan Oulun kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2018 yhteensä -1 038 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Kun siitä vähennetään kaupungin hiilinielut +79 kt, kasvihuonekaasutaseeksi saadaan -959 kt CO2eq/vuosi.

Oulun kaupungin ympäristöohjelma 2026 luo suuntaviivoja etenemisessä kohti hiilineutraalia kaupunkia vuoteen 2040 mennessä.  Tehokas energiankäyttö, hiilineutraali energiantuotanto ja kiertotalous ovat avainasemassa, kun tavoitellaan hiilineutraaliutta.

Hiilinieluja voi myös pyrkiä kasvattamaan. Metsänkäsittelytapojen vaikutusta metsien hiilinieluun tutkitaan paljon. Hakkuiden oikea suhteuttaminen kasvavan puuston määrään on tietenkin tärkeintä. Tiedetään myös, että jatkuvan kasvatuksen menetelmässä, jossa maaperää ei rikota hakkuiden yhteydessä vaan se pystyy aina peitteisenä, metsän yhteyttäminen ja hiilen sidonta jatkuvat keskeytymättä. Maatalouden hiilensidonnan parantamista tutkitaan myös innokkaasti. Rakennetussa ympäristössä puistot ja kaupunkimetsiköt ovat tärkeitä hiilensitojia.